Laitoin vuoden 2009 lukutavoitteeksi 200 kirjaa. Joulupäivänä perinteisesti saan lukea joululahjakirjojani niin paljon kuin jaksan. Samalla huomasin, että tavoitteestani puuttuu vielä 15 kirjaa. Ja eilen sain tavoitteeni täyteen. Meni kyllä yön myöhäisiin tunteihin eli itse asiassa tänään 02.00. Katselen samalla pikkuleijonien MM-peliä Itävaltaa vastaan. Tilanne on 8-1 kolmannen erän alussa.
Ensin vähän tilastotietoa lukuohjelmastani. 2000-luvulla olen aika hyvin saanut otteen lukemiseen: -01 83 kirjaa, -02 111 kirjaa, -03 100 kirjaa, -04 184 kirjaa, -05 185 kirjaa, -06 141 kirjaa, -07 200 kirjaa, -08 215 kirjaa ja nyt siis 200 kirjaa. Tämän vuoden kirjoista kaunokirjallisuutta oli 20 kirjaa ja näistä 8 dekkaria. 180 ammattikirjasta tulee uuteen Valintaoppaaseen satakunta kirjaa. Selvitän nyt seuraavassa 15 loppukirikirjan ideoita. Ensin yksi joululahjakirja ja sitten 5 kirjaa, jotka on hyväksytty jatkoon.
Joululahjakirjani oli uusin Henning Mankellin Wallander “Rauhaton mies”. Luulen, että minulla on kaikki Wallanderit ja olen fani. Samaistun täysin Wallanderiin. Hän suunnilleen ikäiseni ja varsinkin tässä teoksessa pohtii omaa uraansa ja eläkkeellelähtöä aivan kuten itsekin. Varmaa laatua, mutta nuoremmat lukijat eivät varmaan pidä tätä niin hienona suorituksena kuin minä. Dekkareista laitan joskus oman osaston.
Valintaoppaaseen tulevat seuraavat viisi kirjaa: Maxwellin “Johtajuuden 21 kiistatonta lainalaisuutta”, Joel Commin “twitter power”, Tuomisen ja Lindroosin “Ravistettava omskakas”, Dunderfeltin “Iisi elämänasenne arkitaidoksi” ja Lecklinin ja Laineen “Laadunkehittäjän työkalupakki”.
John C. Maxwellin kirjoista pidän erittäin paljon. Vaikka kyse on pastorista, niin hän ei käytä liikaa raamatuksellisia vertauksia, vaan henkisyys tulee hyvällä tavalla esiin. “Johtaja on se, joka pystyy näkemään enemmän kuin muut, joka näkee kauemmas kuin muut ja joka näkee ennen kuin muut”. Kirjoitan tästä pitkän artikkelin nettisivuille myöhemmin.
Joel Commin “twitter power” on mainio opas Twitterin maailmaan. Aion itse kokeilla joitakin kirjan vinkkejä. Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin kirja “Ravistettava omskakas” oli 63 kolahduksen verran yksi vuoden parhaista suomalaisista kirjoista. Tilasin näitä kirjastoomme heti 5 kappaletta. Tämän kirjan otamme varmasti omaan johtamiskoulutukseemme. Itselleni kirja oli herkullinen luettava, koska yleensä muutenkin ymmärrän asiat useimmiten toisella tavalla kuin muut. Dunderfeltin “Iisi elämänasenne arkitaidoksi” on kiva lisä henkisen kasvun kirjallisuuteemme. Lecklinin ja Laineen “Työkalupakki” voi olla apu innovatiivisen johtamisjärjestelmän rakentamiseen. En kuitenkaan aivan hirveästi innostunut “insinöörimäiseen” lähestymistapaan, mutta itselleni en näitä kirjoja pelkästään valitse.
Valitsen kirjoja tiimiyrittäjille, tiimioppijoille, tiimiliidereille ja tiimiyrittäjien valmentajille. Siksi voi monikin hyvä kirja jäädä valitsematta, koska se ei puhuta kohderyhmää. Jyri Kontturin “Niukkuuden pedagogiikka” on hyvä kirja ja sopii hyvin peruskoulun opettajille, mutta ei ehkä meille aikuisvalmennuksessa. Andrew Lih on kirjoittanut teoksen “The Wikipedia Revolution”. Kirja on erinomainen katsaus Wikipedian syntyyn ja toimintatapoihin. Alaotsikko kuvaa hyvin ideaa: How a bunch of nobodies created the world´s greatest encyclopedia? Ehkä Valintaopaskin tulee Wikipediaan tulevaisuudessa.
Ki Erikssonin “Maailma ilman ulkopuolta – Verkostot yhteiskunnallisessa ajattelussa” on hyvä kirja, mutta ehkä liian teoreettinen meidän verkostollemme. Stefan Fölsterin “Maailmanloppu on peruttu – Ilmastonmuutokseen voi sopeutua” on aivan liikaa ruotsalaiskeskeinen. Kirjan vahvuus on se, että se esittelee ilmastonmuutoksen kääntöpuolen eli muutoksen johon on mahdollista sopeutua. Esimerkiksi lämmityskustannukset pienenevät, maatalouden sadot suurenevat ja metsät kasvavat nopeammin. Iain MacRury on kirjoittanut mielenkiintoisen mainontaa ja sen nykyasemaa valaisevan kirjan “Advertising”. Tämä on tyypillinen tenttikirja. Voi millaisia kysymyksiä siitä saisikaan. Varmoja hylättyjä ennätysmäärä ja olet tiukka opettaja. Eli liian teoreettinen. Tiia Sammallahden “Konseptisuunnittelun supersankari” on mahtava yritys selvittää palveluyrityksen liiketoimintakonseptin kehittämisen salat. Voi johtua pelkästään kirjan formaatista, että se on vaikealukuinen. Tämän voi kyllä ottaa lukuohjelmaan, mutta jääkö pirstaleista mitään mieleen. Blokkasin toistaiseksi ulos.
Vielä kolme kirjaa. Marshall Fradyn “Martin Luther King jr.” on mielenkiintoinen näkemys Kingin merkityksestä Yhdysvaltojen mustien tiestä tasa-arvoon. Oliko Kingin työ Obaman menestyksen salaisuus? Joka tapauksessa kirja antaa lähes päinvastaisen kuvan Mestarista kuin aikaisemmin lukemani hänen vaimonsa Corettan kirjoittama kirja. Luonnollisesti vaimo ei kerro Kingin yöllisistä hurjasteluista kuten Frady. Hyvä kirja johonkin muuhun julkaisuun. Janne Ruokosen “Nopeammin” ei saanut minua syttymään kuten esimerkiksi “Ravistettava omskakas”. Idea on varmasti hyvä siinä, että nopeus ja kiire ovat täysin eri asiat. Nopeus on valttia, mutta esimerkit eivät jotenkin avanneet tekstiä.
Viimeinen tällä erää on Kirsi Räisäsen ja Kaarina Rothin “Hankalat tyypit työelämässä”. Kirja on hyvä. Ei siitä mihinkään pääse, mutta kuitenkin intuitio sanoi, että vain allekirjoittanut sen on lukenut. Kirja sopii kyllä keskusteluihin aiheesta, mutta lukuohjelmaan? No niin, siinä olivat viimeiset 15 kirjaa ja 200 tuli täyteen eli 400 pistettä. Lopulliset tekstit noin sadasta uudesta kirjasta ilmestyvät tammikuun lopussa uuden Valintaoppaan myötä. Nyt aloitan sitten uuden kirjan muokkauksen ja samalla uuden lukuohjelman. Tapaammeko vuoden kuluttua vai sitä ennen?